Näkyykö organisaatiosi somessa vielä ensi vuonnakin?

Sosiaalisen median – erityisesti Facebookin – algoritmit ovat jo pitkään hiivuttaneet organisaatiosivujen ilmaisten postausten näkyvyyttä alaspäin. Samalla markkinoidaan entistä aggressiivisemmin postausten ”sponsorointia” eli näkyvyyden ostamista rahalla. Tämähän on sinänsä ihan ymmärrettävää jos miettii mikä on Facebookin tavoite. Se ei ole hyväntekeväisyysjärjestö vaan voittoa tuottava yritys. Miksi Facebook mahdollistaisi ilmaisen usein toisten yritystoimintaa hyödyttävän mainostamisen omilla sivuillaan?

Facebookin paluu kaveriviestintäkanavaksi aiheuttaa mielenkiintoisen kysymyksen siitä, mihin sinun organisaatiosi sosiaalisen median tulevaisuus perustuu? Pystyttekö tekemään jatkossa vaikuttavaa viestintää organisaatiosivujen kautta ilman, että somemarkkinointiin panostetaan merkittävä rahallinen resurssi? Ja onko tällaisen rahan panostus edes järkevää?

Myös julkishallinto ja viranomaiset ovat oppineet hyödyntämään näppärästi somea ilmaisena viestintäkanavana. Näyttää vähän siltä, että nämä juhlat alkavat nyt olla ohi. Herää kysymys siitä, laitetaanko someen jatkossa enemmän rahaa vai keskitytäänkö johonkin muuhun? Viranomaistoiminnan osalta mielenkiintoinen kysymys on myös esimerkiksi sosiaalisen median käyttäminen väestön varoittamisen kanavana. Onko sillä tulevaisuutta – ja jos on, niin millaista rahasäkkiä se vaatii?

Ensin someen menivät organisaatiot. Nykyisin myös julkishallinnossa ja viranomaispuolella sinne on mennyt yhä enemmän asiantuntijoita, jotka käyttävät sosiaalista mediaa työssään omilla profiileillaan. Henkilöbrändäys on jo pitkään ollut kuuma peruna ja sen rinnalle – jopa korvaajaksi – on yhä enemmän noussut myös tiimi- ja joukkuebrändäys. Ollaan somessa yhteisellä asialla – mutta yksilöinä. Viedään eteenpäin yhteistä sanomaa ja viestiä – kukin omalla persoonallaan ja asiantuntemuksellaan sitä tehden.

Viestin tuominen esiin ihmisten – ei organisaatioiden – kautta on yhä merkittävämpi tekijä. Jo nyt omasta profiilistaan osaavasti viestivä johtaja tai asiantuntija voi olla organisaation vaikuttavin viestintäkanava. Viestinnän vaikuttavuus on isompi jos sitä tekee ihminen eikä organisaatio. Kasvot ja persoonat kiinnostavat, eivät kasvottomat organisaatiot joiden takaa ihmiset toimivat ”piilosta”. Tätä kehitystä tukee yhä enemmän myös sosiaalisten medioiden algoritmien suuntaus. Sama kehitys näkyy myös valtavirtamediassa.

Valitettavasti meillä on edelleen esimerkiksi viranomaisorganisaatioita, joissa henkilökunnan viestiminen somessa työasioista on tiukasti kielletty. Muutos tähän on nyt vähintäänkin tarpeellinen – jopa pakollinen. Tulevaisuuden digialustojen viestinnän voimavarat löytyvät työntekijöistä. Nyt on viimeistään aika alkaa viemään ihmisiä someen johtajina, asiantuntijoina, työntekijöinä, tiimeinä ja joukkueina. Tähän tarvitaan töihin viestinnän asiantuntijoita. Heidän roolinaan on yhä vähemmän viestinnän tekeminen ja yhä enemmän muiden työntekijöiden kouluttaminen, auttaminen, tukeminen ja sparraaminen.  On myös työntekijän oikeus, että someen ei vaan ”käsketä” tai ”heitetä” viestimään. Koulutus ja tuki on elintärkeää – niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta. Työ muuttuu: jatkossa kyky viestiä omasta työstään on kriittistä osaamista jota varmasti tullaan kysymään esimerkiksi rekrytointien yhteydessä.

Facebookin käyttäjien viesti on selvä: emme halua nähdä kasvottomia organisaatiopäivityksiä, haluamme nähdä aitoja ihmisiä. Tämä viesti kannattaa ottaa tosissaan jos meinaa vielä tulevaisuudessakin sompailla somemaailmassa menestyksellä.

The First One

Lähiömutsi –blogin Hanne kutsuu bloggaamista ”oman napanöyhdän kaiveluksi” (kannattaa muuten tsekata kyseinen blogi vaikka itse aihepiiri ei kiinnostaisikaan, hienosti tehtyä ammattimaista sisältöä täynnä).

Onhan se oletettavaa, että blogiinhan siinä jossain vaiheessa päädytään, jos ihminen on siunattu sellaisilla ominaisuuksilla kuin allekirjoittanut on. Kuten sillä, että minulta löytyy aina mielipide ihan kaikkeen. Joidenkin mielestä oikea, joidenkin väärä, mutta aina oma. Ja sillä, että pidän kirjoittamisesta hyvin paljon. Ja sillä, että työskentelen erittäin mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aihepiirien parissa.

Eli blogiinhan tässä sitten päädyttiin.

Nyt alkavassa blogissa on tarkoitus jatkossa käsitellä viestintään, kriisiviestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyviä aihepiirejä. Tällä hetkellä makustelen esimerkiksi sellaisia teemoja kuin luottamus, läsnäolo, tarina, osallistaminen, henkilöbrändäys, työntekijälähettilyys ja vaikuttavuus. Ainakin näistä aiheista lisää tiedossa jatkossa.

Kun viestinnästä puhutaan, tulee varmaankin käsiteltyä pakostakin myös johtamista. Itseäni paljon kiinnostava teema on myös työn tekemisen murros ja tulevaisuus, joten siitäkin tulee varmasti kirjoitettua. Kiinnostavia asioita ovat myös järjestöviestintä ja koulutuksellisuus – kuten verkko-opetus – ja niihin olisi myös mukava päästä paneutumaan lisää.

Onhan siinä jo aikamoinen kasa napanöyhtää kaiveltavaksi, näin aluksi.

Tervetuloa mukaan kaivelemaan. Yhdessä olemme aina enemmän.