Kun turvallisuudesta tuli taistelu luottamuksesta

Kun terroristi iskee, ei terroristi iske kohteeseen jossa pyritään lamauttamaan tärkeitä viranomaistoimintoja tai valtionhallinnon toimintakykyä. Terroristi iskee siihen missä vaikutus on tehokkain: kansalaisten turvallisuuden tunteeseen. Maa, jossa kansalaiset pelkäävät eivätkä luota viranomaiseen on varman kaaoksen edessä.

Turvallisuus on tunne. Turvallisuus on mielikuva. Turvallisuus on luottamusta viranomaiseen, naapuriin, päättäjiin ja yhteiskuntaan.

Tunteiden ja mielikuvien luomisessa ja hallinnassa on viestinnällä aivan kriittinen rooli.

Turvallisuus on nykyisessä digitaalisessa maailmassa yhä enemmän turvallisuuden tunteen vahvistamista. Viranomaisten ja julkishallinnon viestinnän kolme avainsanaa ovat

Luottamus

Läsnäolo

Mielikuvat

Niillä luodaan ja ylläpidetään kansalaisten turvallisuuden tunne. Tai niissä epäonnistumalla se voidaan myös menettää.

Turvallisuuden tunnetta voidaan vahvistaa useilla eri viestinnän keinoilla.

Luottamus viranomaiseen rakennetaan normaalielämässä – kriisin alkaessa se on jo myöhäistä. Aktiivisella, avoimella ja rehellisellä viestinnällä tehdään viranomaisesta helposti lähestyttävä, tuttu ja uskottava.

Viestintä tulee viedä niille pinnoille missä kansalaisetkin liikkuvat. Reaktiivinen viestintä, jossa pysytään hiljaa ja toivotaan että kukaan ei kysy mitään on tänä päivänä turvallisuusriski. Sen seuraukset näkyvät myös normaalissa arjessa mutta voivat kriisin koittaessa olla todella arvaamattomat.

Viranomainen tulee olla helposti tunnistettavissa – niin livenä kuin verkossakin. Luottamusta viranomaiseen parantaa avoin, omilla kasvoilla tehtävä ja tunnistettavissa oleva verkko- ja sosiaalisen median viestintä. Luottamusta puolestaan vähentää tiukka organisaatiotunnusten taakse piiloutuminen, kasvottomuus ja viranomaisasioiden huutelu sosiaalisessa mediassa ”yksityisprofiilien” takaa.

Kun verkossa ollaan, siellä ollaan kuten tavallisessakin elämässä: aidosti, avoimesti, ihmisiä kohdaten ja reilusti toimien.

Vuorovaikutus ja aito halu keskusteluun on luottamuksen rakentamisen ehdoton kulmakivi – niin oman henkilöstön kesken kuin myös koko yhteiskunnassa. Asioiden avoin valmistelu, kyky dialogiin ja yhdessä tekeminen on turvallisuuden tunteen edellytys.

Turvallisuuden tunne luodaan tai menetetään yhä useammin tänä päivänä digitaalisessa maailmassa. Juuri siksi on niin tärkeää, että siellä toimivat aktiivisesti omilla kasvoillaan myös viranomaiset ja muu julkishallinto.

The First One

Lähiömutsi –blogin Hanne kutsuu bloggaamista ”oman napanöyhdän kaiveluksi” (kannattaa muuten tsekata kyseinen blogi vaikka itse aihepiiri ei kiinnostaisikaan, hienosti tehtyä ammattimaista sisältöä täynnä).

Onhan se oletettavaa, että blogiinhan siinä jossain vaiheessa päädytään, jos ihminen on siunattu sellaisilla ominaisuuksilla kuin allekirjoittanut on. Kuten sillä, että minulta löytyy aina mielipide ihan kaikkeen. Joidenkin mielestä oikea, joidenkin väärä, mutta aina oma. Ja sillä, että pidän kirjoittamisesta hyvin paljon. Ja sillä, että työskentelen erittäin mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aihepiirien parissa.

Eli blogiinhan tässä sitten päädyttiin.

Nyt alkavassa blogissa on tarkoitus jatkossa käsitellä viestintään, kriisiviestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyviä aihepiirejä. Tällä hetkellä makustelen esimerkiksi sellaisia teemoja kuin luottamus, läsnäolo, tarina, osallistaminen, henkilöbrändäys, työntekijälähettilyys ja vaikuttavuus. Ainakin näistä aiheista lisää tiedossa jatkossa.

Kun viestinnästä puhutaan, tulee varmaankin käsiteltyä pakostakin myös johtamista. Itseäni paljon kiinnostava teema on myös työn tekemisen murros ja tulevaisuus, joten siitäkin tulee varmasti kirjoitettua. Kiinnostavia asioita ovat myös järjestöviestintä ja koulutuksellisuus – kuten verkko-opetus – ja niihin olisi myös mukava päästä paneutumaan lisää.

Onhan siinä jo aikamoinen kasa napanöyhtää kaiveltavaksi, näin aluksi.

Tervetuloa mukaan kaivelemaan. Yhdessä olemme aina enemmän.